Tällä sivulla on asukkaiden muistoja taloyhtiöstämme sekä Nummenkorvan alueesta vuosien takaa: Miten taloyhtiömme ja asuinympäristömme nykypäivänä eroaa 1960-luvun elämäntyylistä? Millaista toimintaa alueella oli menneinä vuosikymmeninä? Millaisia perheitä yhtiössä asui? Onko asioita, jotka ovat säilyneet ennallaan vuosikymmenten saatossa?
Nykyisiä ja entisiä asukkaita pyydetään lähettämään Nummenkorvan hallitukselle mahdollisia kuvia, videoita, lehtileikkeitä tms. tietoa, jotka hahmottavat Nummenkorvan historiaa 60-luvulta tähän päivään.
Nummenkorvan historiikki
Nummenkorvalla ja Nummen alueella on varsin vaiherikas ja mielenkiintoinen historia. Minulla on ollut ilo ja kunnia saada haastatella muutamaa henkilöä, jotka ovat mielellään kertoneet taloyhtiön ja alueen historiasta. Toivon, että tämän historiikki kannustaa myös muita muistelemaan omia asumis- ja elämiskokemuksiaan Nummenkorvassa. Alun perin taloyhtiössä on vallinnut kulttuuri että ” on ne 4-talon asukkaat ja 6-talon asukkaat,” silti taloyhtiössä on vallinnut hyvä henki. Ensimmäisen 10 vuoden aikana 1970-luvun puolella asukkaat olivat laskeneet että ikähaarukassa 7-17 -vuotiaita lapsia olisi ollut yhtiön pihapiirissä noin satakunta. Taloyhtiö on ollut siis alusta asti lapsiperheiden suosikki. Aina kun lapset leikkivät sisäpihalla, oli joku äideistä vahtimassa parvekkeelta ja huutamassa lapsia syömään. Pääsääntöisesti talossa pysyttiin ja muuttoja tapahtui enemmän talon sisällä. Kun perhekoko kasvoi, muutettiin helpommin pienestä kaksiosta isompaan kolmioon. Poismuuttoihin vaikutti ilmeisesti myös tuloerot. Osalla varakkaammasta väestä tapahtui elintason nousua, jolloin muutettiin vielä muualle, kun hankittiin autoja ja kesämökki. Taloyhtiössä asui rakennusmestareita ja varakkaita, laidasta laitaan.
Uusi vastavalmistunut taloyhtiömme oli erittäin ylellisesti varusteltu. Oli ennen kuulumatonta että asunnoissa oli erillinen kylpyhuone ja vessa. Moni perhe oli muuttamassa vielä ulkohuussin käyttäjinä taloyhtiöön, jossa vedettävä vessa oli todella hieno uutuus. Talotekniikassa ei 1960-luvun jälkeen ole tullut suuria muutoksia. Ennen oli käytössä likatankit, jotka käytiin tyhjentämässä ja nykyään on kunnallistekniikka. Likakaivoista on muistona tapahtuma, kun tankkeja tyhjennettiin, lapset leikkivät piilosta, jolloin yksi tipahti kaivoon, mutta onneksi ei sattunut suurta vahinkoa ja selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Roskat vietiin ämpäreiden kanssa roskahuoneeseen kun nykyään ulkona on kierrätyspisteet eri materiaaleille. Ylellisyyttä oli myös iso parveke. Lähtötaso asuntojen varusteluissa oli siis korkea. Saunat olivat ennen puulämmitteisiä kun nykyään ne lämpenevät sähköllä. Lienee tässä menty monen mielestä takapakkia saunan löylyjen laadun osalta. Tekniikka kehittyy, mutta hyvä vanhan ajan puusaunan lämpö on jotain aivan erityistä. Halkokuorman saapumista kuvattiin juhlapäiväksi. Talonmies antoi mielellään palkkion korvaukseksi halkopinon kanssa auttamisesta. Televisiot myös yleistyivät. Roskahuoneeseen vietiin roskat, jotka kaadettiin sinne ämpärin kanssa. Kaupasta haettiin vielä maitoa kannuissa. Paperinkeräys toteutettiin YO-kylän toimesta. Alun perin ei ihmisillä ole autoa, mutta edistyksellisenä taloyhtiönä silti rakennettiin autotallit, jotka ovat tänä päivänä erittäin suosittuja. 6-talossa ei ollut parkkipaikkaa mutta 4-talossa ajettiin sisäpihalle parkkiin. Uskomatonta että vahingoilta säästyttiin vaikka piha oli täynnä autoja ja leikkiviä lapsia.
Myös talonmies-kulttuurin osalta haastattelujen perusteella 1960-luvulla talonmies oli auktoriteetti, jota lapset pelkäsivät. Samoin ensimmäistä isännöitsijää kuvattiin auktoriteettina, herrasmiehenä, joka julki musta hattu ja palttoo päällä. Taloyhtiössä vallitsi alusta asti naapurisopu ja toisien auttaminen. Oli hyvin tavallista että naapurilta mentiin kupin kanssa lainaamaan sokeria. Vanhempien ihmisten kunnioitus oli korkealla; ovet avattiin, tervehdittiin ja autettiin. Taloyhtiötämme ja ympäristöä on kuvattu myös Suomi-filmissä vuodelta 1963, Kotimaamme uudet kasvot, tekijänä Matti Kassila.
Haastatteluissa nostetaan esiin useita liikkeitä kuten Tarmolan kyläkauppa, Vainikan kauppa, parturikampaamo, kampaaja ja kemikalio, Turun osuuskassan konttori ym. Koska ei ollut pakastimia, käytiin usein kaupassa. Läheltä sai niin maidon, lihan sekä sekatavaran, kukkia ja kauneudenhoitoa. Linja-autopysäkki tuli samoihin aikoihin kun rakennukset valmistuivat (5 ja myöhemmin 5a.) Nummenkirjaston jälkeen vuonna 1971 tie rakennettiin oikealle, vuonna 1964 Aurajoen yhteiskoulu. Lastentarha oli Katariinan kirkon vieressä. Oli yleistä viedä lapset hoitoon, koska ei ollut varaa olla poissa töistä. Oli myös tapauksia, joissa kolmioista pikku huone vuokrattiin opiskelijalle. Kellarit olivat täynnä polkupyöriä 1960-luvun loppuun. 1970-luvulle siirryttäessä toisten omaisuus ei ollut enää koskematonta. Kuvioihin astui myös ilkivalta. Miehet ajoivat töihin esimerkiksi telakalle mopoilla, jotka korvaantuivat 1960-luvun loppupuolella autoilla. Vuoden 1972 jälkeen Toyotat ja Angliat muuttuivat poikien kulkuneuvoiksi.
Alueena Nummi on ollut täydellinen. Tältä alueelta on aina löytänyt kaiken mitä on tarvittu: yhteydet, urheilumahdollisuudet, puistot ja pulkkamäet nykyisten yo-talojen kohdalla. Myös ensimmäinen nuorisotalo perustettiin Kuuvuorelle vuonna 1966. Erikoisuutena tälle alueelle oli savijuna, joka meni 4 talon nurmikon lävitse. Vanhan Hämeentien kohdalla oli Kupittaan Savi ja sieltä sen käyttämä junarata, joka johti Maarian kirkon suuntaan savenottopaikalle. Savijunaan liittyy varmasti paljon muistoja ja tapahtumia. On ollut myös tapauksia, jossa lapsi on jäänyt junan alle koulumatkalla. Erään kerran savivaunu kaatui 4 talon pihan nurmikolla.
Tässä oli ensimmäisiä muistoja Nummenkorvasta taloyhtiönä. Kiitokset jo kaikille muistojaan jakaneille ja toivomme, että lähetätte lisää omia muistojanne hallitukselle. Kaikenlaiset kuvat ym. materiaali ovat tervetulleita.
.
Toivomme että vastaisitte seuraaviin esimerkinomaisiin historiikkikysymyksiin:
1) Miten Nummenkorvan piha-alue on muuttunut vuosikymmenten saatossa?
2) Missä kaupoissa kävitte?
3) Mitä muita Nummen alueen palveluita käytitte?
4) Millaisesta asuinympäristöstä muutitte Nummenkorvaan ja minä vuonna?
5) Miten asuminen on teidän mielestänne muuttunut 2000-luvulle siirryttäessä?
6) Mitkä asiat ovat kehittyneet?
7) Miten liikenne ja liikkuminen ovat muuttuneet?
8) Mihin suuntaan Elinantietä on ajettu?
9) Millaisia muistoja teillä on savijunasta?
10) Millaiset suhteet teillä on ollut muihin asukkaisiin?